Aikuisopiskelijana sitä luulisi tekevän asiat vähän paremmin kuin viisitoista vuotta sitten :/ aina oppii uutta itsestään, "mut mussa ei oo mitään, mussa ei oo mitään uutta, oon vielä samanlainen, sama mieli sama sydän, sama nainen"...
Mulla on kyllä kalenteriin merkattu koulupäivät, mutta kun vapaapäiviä ei ole merkattu niin silloin, kun on hiukankin löysempää, iskee kipuilu kahta kauheampana ja keskity siinä sitten.
No katsotaan, neuvotellaanko mulle koulussa uusi valmistumispäivä. Elämä on. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää.
Noi pussit pelastaa mut iltapäiväväsymystuskalta ja jos ei ehdi kunnolla syödä.
t.M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti