sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Paranemaan päin



Hei ystävät

Mikä lie tauti iski, kuumetta oli melkein neljäkymmentä ja yskä kuin hevosella. Enpä ole ennen tällaista muuttoa tehnyt... En kantanut yhtään ainutta tavaraa! Mutta pääsin sentään omin jaloin autoon ja uuteen kotiin. Äiti parka pakkasi kaikki meidän tavarat Miehen ja isän tehdessä viime hetken laatoitus- ja maalaustöitä. Kiitos äiti ja isä!

Pörri muutti pahimmiksi päiviksi varakotiin, kiitos ystävä! Odotan hurttaa ihan hirveästi, tunnin päästä pitäisi tulla...

Vielä jäi kuulema vanhaan kotiin tavaraa, minusta ei ole kantajaksi vielä pariin päivään. Kauankohan menee, että täältä saa muuttolaatikot tyhjäksi?

Siirretään muiden huoneiden ehostusta eteenpäin, ei nyt ihan valovuosiksi mutta ainakin siihen kunnes vanha asunto luovutettu ja täällä tavarat ns. paikoillaan.

Olemme saaneet vanhempieni avustuksella tänne aivan uskomattomia huonekaluja joista kuvaa heti kun ne löytyy kasojen alta!

Rohkaisevat kommentit otetaan ilolla vastaan!

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä muuttoon!! Ja paranemisia! Mahtoiko olla influenssa?? Kyllä se siitä koti muotoutuu ajan kanssa! Odottelen kuvia innolla! Pipsalta terkkuja Pörrille!!! :)

    Suski

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Luin blogiasi vähän myöhässä kun meillä täällä kaukoidässä oli vähän viisumin kaa ongelmia. Saatoin sieluni silmin kuvitella ku äiti ja isä kantaa sun pellava tyynyjä uuteen kotiin...hei, älä huoli, se kämppä on jo sun kotis vaikka kaikki on huiskin haiskin. Ei maalaiskartanokaan tule hetkessä, vaan vaatii monen sukupolven työpanoksen. Hiljaa hyvä tulee, parane nyt ekaks.

    VastaaPoista
  3. Meidän muutossa oli puoli srkntaa ja minunkaan ei tarttenut kantaa yhtää tavaraa...Mutta isoimman homman teki vanhukset. Siivouksen jne... Ottaa voimille muutto, ei olla enää nuoria sisko!
    Lilli

    VastaaPoista